Tästä reisusta muistui mieleen Sotkamo-Mikkeli 2012 tai Eliaksen sählyreisu 2011. Kuinka kivaa se on, että lapset harrastaa ja pääsee itsekin tekeen moista.
Ilarin joukkueella viikonloppuleiri Vierumäellä. Kyydillä pääsi sinne ja ite aloin ajatteleen, että voisin hakea pois ja ajaa pienen pyörälenkin tutustuen samalla paikalliseen tiestöön. Vähä suunnittelin reittiäkin, mutta aikapulan takia jouduin sittenkin vähä modaamaan tien päällä. Koska halusin kovasti ajaa fiksillä ennemmin kuin maasturilla, niin mettäänmettään ei ollu asiaa. Mutta tämähän ei minua haittaa tippaakaan.
Kotona tuli syötyä aamupala, mutta koska lenkki tuli alkamaan vajaan parin tunnin päästä tuosta niin jotain piti syödä ennen lenkkiä. Motarin varressa on se Matkakeidas, mutta turistikohteena se ei houkuttanu, joten päätin ajaa kohti Urheiluopistoa ja käydä vaikka Scandicissa jossei muuta. Mutta eihän mun tarvinnu ajaa kuin 300 m keitaan ohi kohti opistoa niin johan löyty paikka. Ja tarkoitan nyt sitä, että paikka oli hieno. Ja rauhallinen. Kotakahvila tai jotain sinne päin, tai siis näin
http://www.way.fi/kelokota-vierumaki
Facebook sivut ei auennu, ainakaan sign out tilassa.
Kysyin paikan pitäjältä, että auton voi varmaan jättää tuohon parkkipaikalle. En kerenny pitempään kun hän jo kerkes kysymään, että pyörälenkillekö sitä. Ihmettelin, että mistä hitosta hän tuon arvasi. No hänhän oli nähny auton pihalla (pyörä katolla). Alkoi heti kertomaan, että Royalin (Lahti) pyöräilijöitä oli liikenteessä opiston suunnalla. Ja jatkoi, että hänkin pyöräilee myös. Ja viime vuonna (tarkoittiko sitten 2015 vai 2016) sponssasivat Royalia. Mutta joo, olihan aika makee aloitus tälle lenkille.
Keli oli aikas mainio, pakkasta kolmisen astetta, ei juurikaan tuulta eikä satanu lunta. Tiestön kunto, lumisuus ja jäisyys jännitti, hieman. Opistolle saakka sai ajella ihan oikeaa väylää pitkin. Lunta juuri sopivasti, että nastat ei rapissu asfaltilla. Opiston jälkeen sai siirtyä ajoradalle. Sen verta oli autot ajanu, että pääsi enimmäkseen ajaa asfalttiuralla. Ihan reunassa en uskaltanu ajaa, kun siellä oli sitä pöperöö. Lenkin alkupuolisko olikin aika vauhdikas, johtuen tuosta asfaltista. Lenkki oli suunnattu aluksi kohti Vuolenkoskea, joka valittiin vuoden kyläksi vuonna 2014.
http://www.vuolenkoski.com/
http://www.kylatoiminta.fi/uutiset/96/37/Vuolenkoskella-juhlitaan-Olemme-Vuoden-Kylae-2014-ja-syystae.html
http://yle.fi/uutiset/3-7443636
Ennen Vuolenkoskea poikkesin pienemmälle tielle, joka olikin aika hauska. Joku paikallinen oli sen ehkä muutama päivä sitten vetäny auralla ja ennen mua siellä oli vain yhdet kävelyjäljet. 13-15 kmh oli vauhti tuolla pätkällä tänään ajossa olevalla pyörällä. Mukavan rauhallista vääntöä.
Vuolenkoskesta jäi mieleen erityisesti teiden varrella olevat kyltit, miten kylä sai aikaan 3 km jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väylää. Tuo stoori kannattaa lukea!!!
http://www.vuolenkoski.com/fi/kyla/sisasivu/kevyenliikenteenvayla
Kesäkahviloita on kaksi, metsämotelli ja seurantalo. Oli siellä joku vinttikin, jota sai vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin.
https://www.facebook.com/vuolenkoskenkahvila/?ref=page_internal
https://fi-fi.facebook.com/grillikioski
http://www.visitvuolenkoski.fi/index.php/palvelut/item/9-majoitus/23-metsamotelli
Näkymä järvelle kävelijöiden ja pyöräilijöiden sillalta. Se toinen silta oli ajorata.
Vuolenkoskesta eteenpäin sijaitsi Kimolan kanava.
http://www.kimolankanava.fi/kimolan-kanava
Vähän mäkeäkin löytyi kohti Kimolaa (vaikkei tuo juurikaan kuvassa näy).
Kimolan kanava, kartan mukaan pitkä pätkä suoraa vesireittiä. Aattelin, että toi täytyy tsekata, juurihan heinäkuun lopulla tutustuin Saimaan kanavaan. Yllätys oli suuri, kun havaitsin, että tämä kanava ei olekaan tai ole ollutkaan mikään huvikanava. Puuta puuta puuta, aika veikee systeemi läpi kallion.
Kanavan alajuoksu
Yläjuoksu
Kanavan kalliotunneli, mitä pitkin tukit uitettiin alajuoksulle
Nostokoukut
Kanavalta takaisin Vuolenkoskelle, piti käydä katsomassa se voimalaitos, mutta sinne ei oikein päässy.
Pieni pilkahdus voimalaitoksesta tuolla kaukana taustalla
Iitin Vuolenkoskella sijaitseva voimalaitos on rakennettu vuonna 1959. Se koostuu kolmesta vesiturbiinista ja generaattorista, yhteisteholtaan 9 megawattia. Pitkän aikavälin keskivirtaama on 240 kuutiometriä sekunnissa ja putouskorkeus 3,5 metriä.
Aika reteetä, että toinen noista silloista on tarkoitettu kävelijöille ja pyöräilijöille
Vuolenkoski jäi kyllä minun mieleen
Sit ajeltiin sitä kevyen liikenteen väylää takas päin loppuun saakka ja sit nokka kohti etelää, noin suurin piirtein. Nyt päästiin pienemmälle asfalttitielle ja johan muuttui kelit, sillee parempaan suuntaan. Eli kun autoja liikkuu vähemmän niin lumi pysyy pinnassa ja kovettuu ajan myötä. Olipa kiva ajella. Ihan eri kuin paljaalla asfaltilla. Toki, tietyissä paikoissa piti ottaa rauhassa ettei pannuta, varsinkin alamäissä. Mutta noin yleisesti, tiestö oli hyvässä kunnossa. Ehkä se välittyy kuvistakin.
Salajärvi piti kiertää, mutta kuvaustauot näköjään verotti käytettävissä olevaa aikaa sen verta, että oikasin pikkasen suorempaa Pärnämäentietä pitkin kohti Mäkeläntietä, joka yhdistyi sitten 140-tiehen.
Yllä olevassa kuvassa vielä hetki asfalttia, mutta kohta alkoikin hiekkatie. Muuten ok, mutta vähän oli tärinää. Ja vaikka tie itsessään oli sopivan leveä niin vähäisen käytön takia käytettävissä oleva väylä oli kapea eli jos auto olisi tullut takaa, se ei olisi päässyt ohi, koska ajoin aika keskellä. Ihme kyllä, tuon 10 km matkalla yksikään auto ei ohittanut saati tullut vastaan. Loppu oli sit kosmetiikkaa eli puhdasta ajelua. Loppukuvat jäi ottamatta, kun se aika oli kortilla.
Toiset kahvit kerkesin juomaan kelokodalla ja sit nokka kohti opistoa, mistä 5 jannua hyppäs kyytiin. Tämmösiä reisuja vois kyllä tehdä useemmin. En tiedä / ole kattonu oliko se mettämotelli auki nyt, mutta siellä olis voinu vaikka olla yötä niin olis voinu tutustua alueeseen vähän enempi.
Oho, meinas unohtua, Kimolan polku
