Odottavan aika on pitkä - sanotaan. Lauantaipäivä oli myös. Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli matka Sotkamoon ja sit sunnuntaina ajamaan. Ja suuri toive, että keli olisi kohdallaan. Ennuste ainakin vaikutti ihan hyvältä.
Lauantaina ei pahemmin tehty mitään hyödyllistä. Odotettiin, syötiin grilliruokaa (tosin ei saatu syödä rannassa, kun tuli vettä) ja käytiin iltapäiväsaunassa. Ilarin tavarat laitettiin järjestykseen. Mun kamoissa ei ollu paljoa laittamista, koska tavaraa oli niin vähän. Mutta koska "jouduimme" yöpymään Pohjavaaralla, oli meillä kuitenkin tavaraa aika lailla mukana. Osa tavaroista jäikin sitten tutuille.
Kolmas pyöräteline ostettiin katolle ja oli tällä reissulla ensitestissä.
Juna lähti Mikkelistä 16.59. 4 tuntia ja 15 minuuttia matkustamista. Siitä olikin jo aikaa, kun viimeksi junalla mentiin. Ilarilta kysyinkin millon hän viimeksi on junalla matkustanut. Muistelin ite, että ei olisi ollenkaan, mutta Ilari muisti paremmin. Autojuna Ranskasta Englantiin kanaalin ali Brysselin aikaan. Mutta Suomessa ei.
Mikkelin asema.
Ilari teki näitä aivopähkinöitä, minä yritin elpyä etukäteen. Pelattiin korttia ja käytiin kahteenkin kertaan ravintolavaunussa kaffeella.
Vähän jänskätti, miten saan pyörän kiinni junan pyörätelineeseen. Eka kerta kun oli. Joku oli valloittanut mun pyöräpaikan rinkoilla, joten laitoin suosilla siihen viereen. Tuskin muita pyöriä tulisi junaan. Ensimmäinen havainto olikin, että miten Langster mahtuu kiinni/lukkoon telineeseen, kun tangossa oli kiinni tankolaukun kiinnike. Suoraan laittamalla se ei mahtunu. Meinasin jo jättää pyörän telineeseen lukitsematta sitä, mutta sitten tajusin taivuttaa pyörää takapyörästä taaksepäin, jolloin tankolaukun kiinnike taipui sinne lukkoon. Ja ihme ja kumma, lukkosysteemi oli juuri sen verran korkea, että tanko+kiinnike juuri mahtuivat sinne väliin ja sain pyörän lukittua. 50 centin kolikko siihen vaadittiin. Tätähän en tietenkään tiennyt, mutta emäntä oli kerennyt ennen junan lähtöä kaivamaan mahdolliset kolikot lompakostaan.
Pyörä kiinni ja sit vaan kaikkien kamojen kanssa läpi yhden vaunun omaan vaunuun. Matka meni siis hyvin, tuttu oli Kajaanissa vastassa ja melko pian olimmekin savusaunassa huuhtomassa päivän liat pois. Vesi oli yhtä kylmää kuin mökillä.
Samoin ensitestissä oli VR:n pyörätelineet.