ETUSIVU
Vitostien vartta pitkin mökille
- Tietoja
Perinteeksi muodostunut pyöräily mökille typistyi tänä vuonna menomatkaksi. Mutta eikö se ole niin, että laatu korvaa määrän. Nimittäin olipas maukas pyöräilypäivä tässä näin. Keli oli, vois sanoa, aika optimaalinen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, lämpötila vajaa 20 ja vieno myötätuuli koko reisun ajan.
Hienoon reisuun mahtui kaksi pientä miinusta. Heinolan jälkeen piti ajella takaspäin yhtä hiekkatietä pitkin, kun näytti pahasti siltä, että mennään pihaan. Toinen miinus tulee siitä, että perhe tuli autolla perässä eli ilmastopoliittisesti ei tulosta, mikä on ollut aikaisempina vuosina aina tavoite. Mutta silti, mahtava reisu.
Nyt olin piirrellyt karttaan reitin menemään vitostien vartta pitkin. Tämä on ollut useampi vuotinen haave, mutta koskaan en ole ollut varma tuleeko se koskaan toteutumaan, koska hiekkatietä olisi tiedossa. Toki välillä on mukava ajaa hiekallakin vaikka se ei ole se mun juttu. Vaihtelu virkistää ja aina tuntuu hyvältä kun palaa takaisin asfaltin pariin. Toisaalta, tämä reisu osoitti, että hiekka-ajelussa on ainakin yksi hyvä puoli. Se on huomattavasti kevyempää kuin asfaltilla ajo jo ihan alustan turvallisuuden takia. Lisäksi asfaltilla tuppaa aina se vauhti nousemaan ja sitähän pitäs "aina" yrittää ylläpitää.
Kun lähtee vähän aikaisemmin liikkeelle kuin normisti niin huomaa kyllä kuinka mahtavaa on ajella jo ihan kotinurkissa. Ei autoja eikä juuri muitakaan kulkijoita. Kanadanhanhia sitäkin enemmän (vaikkei kuvissa nyt näy).
Länärin vartta
Keilaniemi
Ruoholahti autiona
Keliennuste oli loistava vaikka aamulla aikas viileeta olikin. Tämän johdosta irtohihat ja -lahkeet, shortsit ja sadeliivi (=tuuliliivin korvike) ja kenkien kärkiin suojat. Aivan loistava veto vaatetuksen suhteen. Viimeiset lämmityskappaleet lähti pois just ennen Lahtea, minne mentiin junalla.
Tämä pyörä-juna-pyörä yhdistelmä on toiminut meikäläiselle todella hyvin. Tulis liian vähän pyöräilyä jos menis junalla Mäntyharjulle saakka. Jos taas ajais kotoa saakka, pitäs lähtee hyvissä ajoin ja siltikin olis vasta illalla perillä = menis koko päivä, mikä ei nappaa yhtään. Nyt on perillä iltapäivällä jolloin jää tärkeimpiin mökkihommiin hyvin aikaa.
Retkikulkine
Tämän kertaisesta junamatkustamisesta vielä sen verta, että olin eka vaunussa. Hesasta tuli toinenkin matkustaja, PYÖRÄLLÄ!
Koska perhe tuli perässä ja mökillä oli jo porukkaa, saatoin karsia kaiken ylimääräisen pois kyydistä. Matkalla kyllä huomasin, että tankolaukunkin olisi voinut jättää pois. Olin varautunut täyttämään Pelagon juomapullon matkalla, mutta hyvin riitti litra juomista. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että kahvittelin kahdesti reisun aikana. Toinen pullo oli tarvikepullo, jonka olin varautunut täyttämään jollakin vaatekappaleella, mutta eipä sitäkään tarvittu. Nyt oli ekaa kertaa käytössä vilkkuvalo taaksepäin kesäkelillä. En tiedä oliko vaikutusta, mutta kaikki autoilijoiden ohitukset tapahtui riittävällä turvavälillä. Tosin autoilijoita tuolla reitillä oli tosi vähän.
Lahdessa Garmin empi mitä pitäs tehdä, joten siinä meni hetki kun mietittiin ja ajettiin hiljaa. Mutta sitten kun päästiin vauhtiin niin tuntui, että pyörä oli tosi liukas. Lahdesta Heinolaan kokonaiskeskari 28, mutta siinä keskellä vajaa 20km mentiin 33 keskarilla. Olin todella yllättynyt, miten tuo pyörä tuolla varustuksella, kiekoilla ja etenkin renkailla voi liikkua noin hyvin. Hyvä vauhti selittyy osittain myös sillä, että Vierumäeltä Heinolaan ajelin ajoradalla, jolloin ei tarvinnu välittää niistä harvoista muista pyöräilijöistä eikä risteyksistä.
Eli alkumatka mentiin ns. suorituspainotteisesti, mutta ei kuitenkaan liian hapokkaasti. Perinteeksi muodostunut taukopaikka Heinolan Teboililla ei onnistunutkaan tällä kertaa paikan ollessa kiinni sunnuntait (varmaan korona). Suuntasin Harjupaviljonkiin, josta kyllä sain sen kahvin ja piirakan, mutta pullaa en. Se olikin enemmän ruokapaikka ja aika paljon siellä olikin porukkaa syömässä.
Kahvitauon jälkeen alko nautiskeluosio eli vauhtia sopivasti. Vauhti asettui uomiinsa myös reitinvalinnan osalta.
Reittilinkki Heinolasta
Tässä kohtaa (reitllä 9,6km kohdalla) on aikaisemmin käännytty oikealle Kouvolan suuntaan, mutta nyt suoraan yli kohti tuntematonta.
Tie muuttui hiekkatieksi, mitä pitkin oli mukava rullailla. Yllättäen siellä jossain keskellä metsää tuli vastaan myös asfalttia, jota ihmettelin kyllä melkoisesti. Mikä päätie täällä on ennen kulkenut?
Lisäksi tuli sanallisia kieltoja, että elä aja läpi, piha-alue. Löytyi myös jyrkähkö mäki. Päätin kokeilla onneani ja jatkoin matkaa etiäpäin. Kyllähän sieltä piha-alue löyty, mutta ajoin tyytyväisenä ohi, kun kuitenkaan pihaan en mennyt. Tien varressa viikatetta heiluttanut mies kyllä katsoi pitkään ja päätin morjestaa, että jää hyvä maku. Baana oli mallikelpoista ennen Lusia.
Idyllistä maalaismaisemaa.
Lusin suora.
Lusin jälkeen menin vitostien ali (20,8km) ja tarkoitus oli ohittaa valtaväylä oikealta (Paloniemi), mutta sielläkin tuli eteen näitä kieltoja ja nyt oikeasti näytti siltä, että pihaan mennään, joten komento takas ja uusi reitinvalinta.
Koskenmyllyn ja Viitosmoottorin kohdalta (22,5km) pääsikin mukavasti tien yli. Tässä kohtaa tein pienen arviointivirheen, koska juuri ylityskohdan kohdalta olis päässy todennäköisesti suoraan takaisin reitille Koskenranta nimistä tietä pitkin, mutta jotenkin missasin sen ja tein pienen koukkauksen yläkautta. Jos en olis missannut niin ajometrit vitostiellä olis ollu tasan nolla metriä tällä reisulla, mutta nyt niitä tuli sen 500 metriä.
Vitostien ylitys, Koskenmyllyn ja Viitosmoottorin kohdalla. Tuo liikennemerkki on vähän hassu. Mutta ehkä jotkut ei tajuu, että autolla pääsee toista kautta valtaväylälle. Ja todennäköisesti tuosta on joskus päässytkin autolla.
Sitten päästiin takas hiekalle, yksityistie. Eihän sitä koskaan tiedä minkälaista heppua tulee vastaan. Ansiolahti, Sallahti, Rantasenlahti. 3 km täysin uusittua tietä 2 cm sepelillä höystettynä. Autojen renkaiden uraa oli tullu sen verta, että tämä pätkä oli oikein hyvä ajaa, kunhan pysy urassa. Maisemat ei hätkähdyttäny, kun aika lailla metsässä mentiin, mutta sentään yksi kuva saatiin.
Edellä mainitun hiekkatien jälkeen päästiinkin itse asiaan eli Paasontielle eli sille pätkälle, mitä olen odottanut jo useamman vuoden. Vanhaa vitostietä ennen ohituskaistoja. Asfaltti oli vanhaa, mutta voi helvatti sentään, kun oli mukava ajaa. Olin varmaan jossain paratiisissa. Ja tätähän riitti, aina Kuorttiin asti.
30,8km kohdalla on Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen raja. Se on kohta, mikä näkyy vitostielle. Ja aina kun ollaan autolla vitostietä tuossa kohtaa ajettu ja vanha vitonen näkyy niin ajatus;"Pääsispä joskus tuonne".
Nyt oltiin siellä!
Mikä fiilis!
Tätä hienoa asfalttibaanaa riitti siis Kuorttiin saakka, mutta
en ajanu ihan kokonaan, koska 35,6km kohdalla koukkasin hiekalle. 3,5 km aivan priimaa hiekkatietä, voi ristus!
Tässä kohtaa alko nälkä hiipuun kehoon, joten Kuortin yrityskylään kaffeelle (mut ei todellakaan mihinkä aabeeceelle).
Vitostien ylityksen jälkeen 
alkoi toinen odotettu pätkä eli hiekkatie kohti Koirakiveä. Olen sen kerran autolla ajanut, kun hain jotain pyöräilyyn liittyvää alueelta. Jäi muistiin mutkat ja mäet. Olisko pyörällä jees?
No olihan se. Tosin hieman epätasainen eli mukavuudessaan ei niin kiva kuin nuo aikaisemmat pätkät, mutta muutoin kyllä.
Tein piston Miekankoskelle tarkoituksena juoda vielä kolmannet kaffeet, mutta sunnuntai ja väentungos laittoi jatkamaan matkaa eli pieni paluu vitostien varteen ja Vihantasalmelle. Sillan ylityksen jälkeen meninkin sillan ali ja pääsin näppärästi vitostien vasemmalle puolen, mistä reitti jatkui kohti mökkiä.
Melko pian Vihantasalmen ohituksen jälkeen.
Loppumatka mentiinkin sitten ihan vieri vieren. Välillä asfalttii välillä hiekkaa. Ja tämä on se mystinen juttu, että miksi osasta paikkaa se asfaltti on revitty pois ja osasta ei. Legendahan toki kertoo, että joku mökkiläinen oli sanonu, että ei saa hyvää tietää muuttaa hiekkatieksi.
Ei normaali tulosuunta mökille, mutta pyörällä ihan jees.
Oivallinen loiva mäkivetoreenipaikka, pituus noin kilometri.
Se, että en halua ajaa koko päivää.
Että jää aikaa mökkitouhuihin.
Olut, ranta, hiet pois järvessä, sauna illalla.
Nauttikaa ihmiset Suomen suvesta.
Brooksin tupit - made in finland
- Tietoja
Nää tuntuu aika kivoilta. Toivotaan, että sama fiilis kun pääsee tien päälle. Made in Finland - kova.
