Sunnuntain speksit
http://connect.garmin.com/activity/203204941
lähtö 9.30, perillä 19.30 eli kokonaisaika 10 tuntia
226 km, 8 h 30 min
keskari 26,6 / max 59,5
keskisyke 128 (todellisuudessa varmaan pykälän pari alempi, koska alkumatkasta sykevyö ei kaiketi saanut kunnon kontaktia ja näytti yli 200 lukemia)
Helteisen yön jälkeen herättiin klo 8. Aamu-uinti, aamupala ja sit heipat Ilarille ja isäntäväelle. Matkaan pääsin klo 9.30. Mulla oli mahdollisuus päästä autokyydillä asfaltin varteen, mutta kelin ollessa aivan loistava, päätin aloittaa reisun tuttavaperheen mökin pihalta. Tulipahan saman tien testattua Randonneurien hiekkatiekelpoisuus. Varsinaisen mittaroinnin aloitin vasta Pahjavaarantieltä, koska Garmin näytti ihan sekopäisiä sykelukemia hiekkatiellä, ja vähän epäilin keskinopeudenkin paikkansa pitävyyttä, kun oli niin alhainen.
Pakollinen poseerauskuva tuttavien mökin pihalla.
Joka tapauksessa reisu alkoi Pohjavaarantieltä. Kerkesin ajamaan varmaan pari sataa metriä, kun tuli eka pyöräilijä vastaan, tosin taisi olla paikallinen herrapyörällään. Pohjavaarantie olikin mulle jo tuttua, kun ajelin ko. pätkällä pari vuotta sitten. Hyvää baanaa vetää ja autoja oli aika vähän. Sunnuntai kaiketi syypää. Puolessa välissä kohti Vuokattia kantoi musta-valkoisiin pukeutunut mies maantiefillaria tien poskeen. Morjenstin.
Pohjavaarantiellä kohti Vuokattia.
Ajatus oli pysähtyä jo Vuokattiin syömään jäde tms., mutta se sit jäi kun pikabongauksella en nähnyt muuta kuin sen K-kaupan. Vuokatin rinteiden kohdalla tuli liuta hiihtäjiä vastaan kelvillä. Vuokatintien ja 6-tien ylityksen jälkeen törmäsin ekaan mäkeen. Se oli mukavaa esimakua, mitä tuleman pitää. Mäkiä mäkiä, riittävästi.
Eka 40 kilsaa meni mukavasti, Maanselkä-tienviitta oli jossain lähellä, ennen tai jälkeen. Pysähdyin syömään junamatkan banaanin ja hörppäsin vähän urheilujuomaakin. Oli se Talvivaarakin tällä pätkällä, mutta kaiketi sunnuntaista johtuen tiet oli hiljaiset.
40,8 km, 1 h 32 min
26,6 / 43,3 (keskari/max)
132 (keskisyke/max)
Vuokatinrinteet näkyy, aina niin uljaat.
Vuokatin jälkeen "jossain kohtaa" ennen ekaa taukoa.
Eka taukopaikka 40 km ajon jälkeen.
Maanselän risteyksen jälkeen tie huononi aavistuksen. En ehkä kiinnittäny huomiota alkumatkaan, mutta nyt huomasin, että tiessä oli poikittaisia railoja melko tasasesti tietyn matkan välein. Ihan kuin tie oltais tehty jostain pätkistä, mutta koska railot kiemurteli tien yli niin kait ne oli ihan vaurioita. Jännä juttu oli se, että näitä railoja oli koko matkan melkein Tuusniemelle saakka, pois lukien valtatien pätkät. Olihan se vähän rasittavaa, kun tiesi, että kohta tulee taas pieni töyssy. Muutoin tien kunto kyllä parani melko pian Maanselän jälkeen, joten ihan hyvä pätkä ajaa. Rankkoja mäkiä ei ollu vielä tällä pätkällä, tai en ainakaan muista. Hyvä baana.
Ekan tauon jälkeen ajoinkin putkeen (paria kuvanottoa lukuunottamatta) Rautavaaralle saakka. Tämä olikin tiedossa ennen reisua, että Vuokatti-Rautavaara välillä ei ole mitään taukopaikkaa ostosyömiseen. Kävin kiertämässä lenkin kylällä, mutta tyhjää täynnä. Mutta onneksi heti Rautavaaraan tullessa ekana oli SEO huoltoasema, jonka pihan pöydässä paikalliset parrat oli kaffeella/tupakilla, joten sinne sitten. Olisin mieluusti juonu kaffeen ulkona, mutta en halunnut siihen tupakansavuun mennä niin oli pakko jäädä sisälle. SEO sai kyllä varauksettomat plussat. Ostos maksoi 6 euroa, jolla sain 2 kuppia kahvia, yhden pullan ja yhden munkin. Olin alunperin ajatellut, että syön juuri Rautavaaralla sen lounaan, mutta matkalla paikalle tulin siihen tulokseen, että matkaamisen kannalta on parempi, että en syö ns. ruokaa ajamisen aikana, vaan tukevaa välipalaa. Ruuan voi sitten syödä Tuusniemessä, ja sen syömisen voi tulkita samalla myös seuraavan päivän tankkaukseksi.
58 km, 2 h 2 min
28,4 / 51,6
128 / 166
Kohti Rautavaaraa.
Rautavaara lähestyy. (Vähemmän kauniin näköistä) turpeen nostoa ja (huomattavasti kauniimman näköisiä) lätäköitä.
Rautavaaran jälkeen alkoi pikkasen ripottamaan vettä. Ensin ajattelin, että sade on pientä enkä suojaa itseäni mitenkään, mutta sit kuitenkin laitoin irtohihat. Jokin syy siihen oli ja kun sitten jatkoin matkaa ja vilkaisin Garminin toista näyttöä niin selvishän se syykin. Lämpötila oli 15 astetta. Sade kuitenkin loppui hyvin nopeasti, joten matka jatkui kuivassa kelissä. Lämpötilakin siitä pikkasen nousi ja jossain vaiheessa heivasin irtohihat pois. Ajoin Rautavaaralta 10 km, kun Garmin piippas, että vasempaan (ei ollut karttanäyttö näkyvillä). Katsoin sinne ja ihmettelin, että helvata, hiekkatiellekö meinaat laittaa mut ajamaan. Epäilin hetken Garminin oikeellisuutta ja jatkoin matkaa (150 m ehkä). Pysähdyin ja aloin mietiskelyn. Olinko tehnyt uuden päivityksen alkuperäiseen reittiin niin, että vanha olisi jäänyt tallelle ja torstaina kotoa lähtiessä "kiireessä" ladannut Garminiin vanhan version. Ei samperi, se hiekkatie piti tulla vasta Tuusniemen jälkeen. Pohdiskelin tilannetta, käännyin takasin ja ajoin sinne hiekkatielle.
10,5 km, 24 min
25,6 / 53,7
127 / 160
Joko ennen yllätyshiekkatietä tai sen aikana (ei muista enää).
Tutkin karttaa (ihan puhelimenkin karttaa, kun se on pikkasen parempi kuin Garmin). Aattelin, että reittiin tehdyt päivitykset on koskettanu Tuusniemen jälkeistä ajoa, enkä missään vaiheessa tullut tarkistaneeksi ekan päivän reittiä Googlen striivjuulla. Eipä siinä paljoa ollu vaihtoehtoja. Kiertotie olisi vienyt myös hiekkatielle ja jos olisin halunnut asfalttia, kierrosta olisi tullut liian pitkä. Ei muuta kuin hiekkatietä hinkkaamaan. Toivoin parasta.
Sain sitä mitä halusin. Pätkä oli vallan mainio ajaa hiekkatieksi. Hyvin löytyi kovaa uraa, missä oli suht vähän hiekkaa tai kiviä. Toki niitä löytyi koko matkan pituudelta, mutta käytännössä erittäin hyvä pätkä ajaa sit kuitenkin. Ja näkeehän sen tosta keskarista, melkein 25. Jos oikein osasin yhtään tulkita noita reisun mäkiä niin tälle pätkälle osui kaiketi se jyrkin (ei kuitenkaan raskain) mäki. Yksikään auto ei mennyt musta ohi tällä pätkällä ja vain kaksi autoa tuli vastaan. Mutta ne olikin sit reisun paskimmat autot/kuskit. Toiselle kerkesin näyttää keskaria ennen kuin oli kohdalla, koska näki heti, että ei aio hidastaa pätkääkään kohdatessa. Pölyvana auton perässä oli melkoinen ja pikkukiviä lensi. Ei onneksi osunut.
20 km, 48 min
24,7/ 47,2
128 / 160
Hiekkatien kova mäki, joka taisi olla koko reissun kovin mäki (vielä tuolla kauempana).
Nyt lähempänä.
Upeaa hiekkatiebaanaa! Maisemat oli kohallaan.
Kyllähän se mukavalta tuntui, kun saavuttiin taas sivistyksen pariin eli asfaltille. Vähän aikaa ajeltiin sellasta normaalia kantatietä pitkin, mutta sitten päästiin myös vähän isommalle tielle eli tielle nro 75. Autojen määrä lisääntyi, samoin lisääntyi ajovauhti. LastuBuoti oli merkattu Garminin reittiin, mutta jostain syystä Garmin ei koskaan ilmoittanut näitä infopläjäyksiä. Paikalle kun saavuin niin heti muistin, että tässä paikassa piti ainakin pysähtyä ihmettelemään. Noh, jäden ja sukulakun ostin. Jäden söin Lastukoskea ihaillessa. Muutama kalastajakin näkyi olevan paikalla.
12,1 km, 25 min
29 / 46,4
131 / 150
Lastun jälkeen olikin sitten seuraava, vai pitäskö sanoa eka isompi paikka tiedossa eli Nilsiä. Garminin hiekkatie"sekoilujen" jälkeen mietin, mahtaako G opastaa mut silleen kuin olin suunnitellut. Huoli oli aiheeton. Kyllä se minut sinne vei ihan oikein. Olin suunnitellut pienen kierroksen satamaan. Pikkupaikkahan tuo oli ja suht läpiajona sivuutettiin.
9,4 km, 21 min
26,3 / 35,6
129 / 154
Koko reisun aikana reitiltä löytyi kolme pätkää, jotka oli aika huonossa kunnossa. Eka osui Nilsiän jälkeen, kun oli ylitetty Kuopiontie/Nurmeksentie eli tie nro 75. Kyllä siinä ajoi ihan hyvin, kun tarkasti katsoi ajolinjat, mutta huono se oli. Ei sitä kuitenkaan tolkuttoman kauaa jatkunu, joten pääsin nauttimaan ihan ok baanasta suht pian. Tällä pätkällä tie nro 75 ylityksen jälkeen löytyi mukava 3-osainen mäki eli nousua > tasasta > nousua > tasasta ja vielä kerran nousua. Keskiviikkona (25.7.), kun kävin polkasemassa 110 km lenkin mökiltä Ristiinaan Kuomiokosken kautta niin muistinkin, että Kuomiokoskella on ihan samanlainen nousu-tasanen pätkä. Itse asiassa yksi hienoimmista tiepätkistä, mitä olen ajanut. No, se siitä. Nilsiän jälkeen tuli vanha pappa vastaan herrapyörällään. Papan lapanen nousi pystysuoraan ylös, kun kohdattiin. En kerennyt moikkaan enste, mutta toki vastasin vähintään yhtä korkealla käden nostolla. Toivon mukaan hyvä fiilis välittyi.
Kohti Juankoskea siis mentiin jälleen hyvällä tiellä. Maisemat tietty oli hienot (koko reissultakin). Pääsin todistamaan suomalaista, toivottavasti ei-katoavaa kulttuurimaisemaa eli heinäseipäitä juuri ennen Juankoskea. Ensimmäinen pyöräilijä maantiefilolla tuli vastaan myös ennen Juankoskee.
21,5 km, 47 min
27,2 / 59,5
128 / 157
Juankoskella pysähdyin evästämään. Kaksi kahvia ja kaksi munkkia oli nyt evästyksen saldo. Mitään muuta ei itse asiassa ollut tarjolla. Mulle kelpas kuitenkin. Pääasia, että jotain sain syödä ja jalat sai vähän lepotaukoa. Ajoin varmaan Juankosken keskeisimmän kadun/tien vartta ulos paikkakunnalta. Muistelen, että kun käännyin etelään pois keskustasta niin tie ja maisemat siinä vieressä oli hienot. Tosin se oli sellasta pientaloaluetta, mutta kuitenkin hienolta näytti.
Juankosken keskeistä aluetta.
Juankosken jälkeen.
Reilun 190 km kohdalla käännyin pois tie nro 567:lta tielle nro 5673. Tätä pätkää kesti n. 10 km ja se oli reisun toinen huono pätkä. Jos oikein muistan niin siellä oli isoja reikiä tiessä ja aivan loppupäässä tietä oli paikattu ihan soralla. Maantierenkailla varovasti vain.
Tuon huonon pätkän jälkeen olikin lyhyt pätkä vähän isompaa tietä ja sitten se vihdoin tuli, Tuusniemen viitta ja kilometrejä jäljellä enää 18 (alla olevassa kuvassa ollaan tultu jo kilometri tuosta risteyksestä). Tämä tieto antoi selkeästi lisää virtaa kehoon ja koitinkin puristaa pikkasen isommilla tehoilla viimeiset kilometrit.
Viihdekeskus Hojo Hojossa oli yöpaikka varattu, ja oli vielä silloinkin, kun saavuin paikalle. Vähän jänskätti, kuin en soittanut, että tulen vähän myöhemmin. Tosin, silloin kun varasin huonetta, muistaakseni sanoin, että saavun klo 18-20 välissä. Kysyin myös varatessa, että jos en pääsekään niin milloin pitää viimeistään ilmoittaa. Vaikka samana päivänä, kertoi kaiketi paikan omistaja. Ja huoneestakin maksoin vain yhdeltä hengeltä, vaikka oli kahden hengen huone. Eli 50 euroa maksoi huone ja aamupala paikallisella Shellillä. Majapaikka ei tarjonnut aamupalaa, mutta iltapalaa kyllä sain. Kunhan eka olin käyny suihkussa. Yksi annos makkaraperunoita ei riittäny vaan otin toisen annoksen kananuggeteilla. Ja kolme lonkeroo. Maistu muuten hyvälle. 10 pistettä paikalle ja toiminnalle.
Iltapalan aikaan alkoi sade, kävi aikamoinen tuuri sen suhteen, koska se satoi koko illan ja yön. Siinä mielessä harmi, koska olin ajatellut vähän jaloitella pitkin Tuusniemeä iltapalan jälkeen, mutta sateen takia se sitten jäi. Vähän siinä tuli töllötintä katottua, mutta menin nukkumaan poikkeuksellisen aikaisin eli jo puoli yksitoista.
47,1 km, 1 h 42 min
27,5 / 55,2
127 / 157