31.05.2009
Tänään se sitten tapahtui. Ensimmäinen pitkän matkan lenkki/kisa. Juoksin sen Eliaksen kanssa. Elias olisi jo viime vuonna halunnut lähteä juoksemaan, mutta ikäraja (12 v) esti osallistumisen. Ja nythän oli oikeastaan viimeinen hetki tähän osallistua, jottei kustannukset nousisi liian suuriksi.
Tänä vuonna kupletin juoni oli se, että viime vuonna kisassa mukana olleet saivat etuoikeuden varata paikkansa tämän vuoden kisaan ennen muita. 1.4.2009 klo 00.00 (eli keskiyöllä) Brussels 20 km www-sivujen kisarekisteröinti avautui kaikille. Olimme toki päivystämässä tuohon aikaan, mutta tunnin yrittämisen jälkeen luovutimme. Sivuille ei yksinkertaisesti päässyt. Aamulla klo 6.00 kokeilimme uudestaan, mutta ylläri ylläri, nettirekisteröinti oli laitettu jo kiinni.
http://www.20kmdebruxelles.be/
Elias halusi niin kovasti kisaan mukaan joten iskän oli pakko lähteä heti aamusta polkemaan kisatoimistoon Brysseliin. Koska olin paikalla jo melko pian ovien avautumisen jälkeen niin porukkaa ei ollut kovin paljoa paikalla. Jouduin jonottamaan ehkä 10 minuuttia. Mutta numerolaput sain kisaan. Itse asiassa sain vielä hyvät numerot (13905 ja 13906), mikä takasi sen, että olimme lähtöpaikalla hyvissä asemissa pääsemään juoksuun mukaan.
nrolaput
Treenisuunnittelu alkoi saman tien ja laitoimme tavoitteeksi, että huhti- ja toukokuun aikana ennen kisaa juoksemme yhteensä 4 n. 10 km lenkkiä. Huhtikuu meni ihan hyvin suunnitelmien mukaan, mutta toukokuussa pienet sairastelut haittasivat tavoitetta, johon emme sitten päässeet. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen jo juostuihin treeneihin ja myös aikoihin. Viimeisen vajaan 10 km harjoituslenkin Elias juoksi reiluun 47 minuuttiin, mikä antoi kyllä odottaa hyvää tulosta itse kisasta.
Kisan aikatavoitetta pyörittelin päässä aika pitkään, mutta varsinaiseen tavoiteaikaan en koskaan päässyt. Ajan määrittäminen oli melko vaikeaa, koska itse asiassa tämä oli minullekin ihka ensimmäinen näin pitkä juoksu koko elämässä. Ja kun tiedettiin, että porukkaa on matkalla niin vauhti pakostakin voi tippua.
Pyöreästi se meni kuitenkin näin:
alle 2.20 eli alle 7 min/km > ok
vähän yli 2 tuntia > sekin ok, mutta hyvä mieli
alle 2 tuntia eli alle 6 min/km > oikein hyvä, saa olla tyytyväinen
1.40 eli 5 min/km > huippu, ehkä vähän utopistinen
Käytännössä kuvittelin, että aika voisi olla 1.50 ja 2.10 välillä.
Iltapäivällä 31.5.2009 lähdimme sitten kotoa koko perheen voimin kävelemään kohti kisapaikkaa. Ensimmäiset juoksijat valmistautumassa kisaan löysimme jo omalta Plaskyn puistokadulta eli osa oli jättänyt autonsa melko kauas. Lähemmäksi päästyämme juoksijoiden määrä vain lisääntyi, tai oikeastaan enemmistö oli pelkkiä juoksijoita. Törmäsimme muutamiin tuttuihin suomalaisiin. Porukkaa oli kuin pipoa. Yleensä tässä kohtaa meikää alkaa ahdistaan ja alkaa poislähtö, mutta nyt piti vain asennoitua väen paljouteen. Huomasin kyllä, että Eliastakin vähän jännitti, kun piti kädestä kiinni lähtöboksiin kävellessä.
Törmäsimme lähtöpaikalla Juhaan ja siinähän se odotusaika meni rupatellessa. Iso kellotaulu oli lähellä, josta oli hyvä katsoa ajan juoksua ja milloin se lähtölaukaus mahtaa pamahtaa. Muutama sekunti yli kolmen se sitten tapahtui. Kun pääsimme liikkeelle, saimme tietty vain kävellä, koska massaa oli tosi paljon. Oma lähtöpaikkamme oli Riemukaaren toisella puolella noin keskivaiheessa aukiota. Riemukaaren ali päästyämme saimme jopa ottaa muutaman juoksuaskeleen puistossa, mutta ei se siltikään vielä mitään juoksua ollut. Heti puiston loputtua alkoi ajanotto ja melko pian (itse asiassa Schumanin jälkeen) alkoi juoksu rullata ihan mukavasti.
Eka kilometri meni oikeastaan hyvää vauhtia. Mietin jopa, että menikö liian lujaa (vaikkei kovin lujalta tuntunut). Mutta kun pääsimme Kuninkaanlinnan kohdalle niin vauhti alkoi massan takia vähän tippua. Tätä suvantovaihetta kesti oikeastaan koko Avenue Louisen verran, varsinkin tunneleissa meno oli vähän takkuista.
Bois de la Cambren puistossa vauhti vähän parani, kun oli leveät kadut alla. Mulla alkoi ekat tuntemukset jaloissa n. 8 km kohdalla. Omasta mielestä ko. johtui siitä, että jouduin/sain juosta Eliaksen kanssa eli vauhti oli sellaista leppoista ja jalat eivät tehneet niin täysillä töitä. Nimittäin muutamissa mäissä huomasin, kun joutui enemmän työskentelemään niin jalat tykkäs siitä. Käytännössä tämä oli sellaista kärsivällisyys kisailua, jotta viitsii juosta loppuun saakka ja kestää tuntemukset jaloissa.
Mutta muutoin juoksu maittoi ihan hyvälle, kunnon puolesta olisi varmasti voinut juosta kovempaakin. Eliaksenkin juoksu oli ihan ok, kun ajatellaan ikää ja sitä, että ei aikaisemmin ole tällaisia juossut.
10 km väliaikapisteelle saavuimme hyvävoimaisina ja iloksemme saimme todeta, että kello raksutti sillä hetkellä vähän yli 56 minuuttia. Eli alle 2 tunnin vauhdissa olimme hyvinkin. Kympin jälkeen mulla tuntemukset vain lisääntyi jaloissa, mutta ei kuitenkaan niin dramaattisesti. Siinä oli jälleen sellainen suvantovaihe, jolloin piti aika hyvin tarkkailla edellä menijöitä, joita oli paljon. Ohi oli hieman vaikea mennä. Pian tämän jälkeen alkoi Chaussee de la Hulpen pitkä alamäki, jossa saimmekin vauhtiin vähän potkua. Se tuli oikeastaan aika hyvin ja saimme varmasti kirittyä aikaamme paremmaksi.
Sitten alkoi pitkä tasainen aina tram-museolle saakka. Se meni vähän silleen niin kuin usvassa. Ihan ok, tasasta menoa. Tiesi, että kohta alkaa Tervurenlaanin pitkä ja varmasti uuvuttava tasainen nousu, joka on vielä kaiken lisäksi pitkä. Mulla jaloissa tuntui edelleen. Itse asiassa alkoi tuntua, että rakkoa hiertää jalkaan (niin kuin tekikin). Mutta onneksi paikka ei ollut paha, joten se ei menoa haitannut.
uomahuolto toimi kisassa oikein hyvin. Jossain 14-15 km kohdalla oli jopa energiajuomaa tai jotain vastaavaa tarjolla ja täytyy kyllä myöntää, että siinä vaiheessa kisaa makea maistui HYVÄLLE.
Tervurenlaanin nousu alkoi ja kävelijöitä löytyi edestä entistä enemmän. Kyllä se meidänkin vauhti tippui jonkin verran. Sanoin Eliakselle, että jos jaksaa niin antaa palaa vaan, mutta siinä kohtaa ei jaksanut. Eli punnersimme sen ylämäen hieman hitaampaa, mutta tasaisen varmaa vauhtia ylös. Mäen päältä ei ollutkaan sitten kovin paljoa matkaa ja selkeästi huomasi, että juoksijoilla vauhti kasvoi. Niin se kasvoi meilläkin eli käytännössä voidaan todeta, että viimeinen kilometri oli nopein meidän juoksussa. Elias pääsi muutaman kerran multa jopa karkuun, kun pystyi helpommin puikkelehtimaan muiden ohi, mulle se ei ollut niin helppoa.
Maaliin Elias tuli mua pari sekuntia ennen. Loppuaika oli 1.53,30 eli voimme todeta, että olipa hyvä juoksu. Elias alkoi kyllä puuskuttaa jossain 15 km kohdalla ja vähän kyllä mietin, että miten jaksaa, mutta hyvin jaksoi. Kympin jälkeen ainoa tavoite oli alle kahden tunnin ja se saavutettiin. Huippua.
Kyllä tuntui hyvältä, kun pääsi kisan jälkeen kävelemään. Mutta heti huomasi, että jaloille oli aivan älyttömän rankka juttu. Mulla oli mukana ainoastaan bussilippu mukana siltä varalta, jos ei jaksa kävellä kotia, mutta melko pian juoksun jälkeen totesin, että missään nimessä bussiin ei mennä. Parempi kävellä kotio niin jalat saa vähän töitä, mikä on vain hyväksi.
Saas nähdä kuinka vaikeaa kävely on huomenna. Nyt kun on hetken paikallaan ja lähtee liikkeelle niin se tuntuu, tuntuu.... Huomaa tehneensä jotain. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus, nähtäväksi jää tullaanko toiste / juostaanko jossain muualla vastaavanlainen kisa.
Meinasi unohtua. Kaikista parasta oli se, että juoksimme koko matkan putkeen, ei yhtään kävelyä (siis sen jälkeen kun kunnolla pääsi juoksemaan).
http://users.skynet.be/fc939269/finnkisa.htm (pitää skrollata)
Eliaksen kommentit:
Kisan alussa jännitti paljon, mutta kun pääsi juoksemaan jännitys lakkasi. 5 ensimmäisellä kilometrilla oli pienuudesta etua kun pääsi muiden ohi helposti, välillä piti katsoa, että isi tulee varmasti perässä. Vasta noin seitsemännellä kilometrillä alkoi tuntua hiukan juostessa, mutta ei väsyttänyt yhtään. Kymmenen kilometrin jälkeen oli vesi tosi tervetullut. Ja onneksi joskus 14 km jälkeen sai urheilujuomaa. Tervurenlaanin nousussa vauhti hiipui, mutta nousun lopussa jaksoi taas juosta kovempaa. Vauhti nousi taas kun joku katsojista huusi, että kilsa maaliin. Viimeisen isomman mutkan sisäkaarteessa oli aika iso sumppu, mutta onneksi ulkokaarteessa pääsi juoksemaan kovempaa. Maalisuoralla oli tilaa juosta kovaa etenkin kun edessä oli joku aikuinen raivaamassa tietä. Aika oli 1.53.30, mikä oli hyvä tulos. Maalipaikalla oli vesi ja Mars-patukka paikallaan, ja löytyi sopiva kalteva maatilkku missä niitä pystyi nauttimaan. Ja saipa sieltä palkinnoksi hienon mitalin.