Olin jo aikaisemmin päättänyt, että en aja pooralla talvella. Mutta kun mieli teki kuitenkin tuollaisia pieniä asioita hoitaa mieluummin pyörällä kuin autolla niin pakkohan se oli sit tuonne talvikeliin lähteä (asioita hoitamaan). Tein sitten samalla pienen lenkin, ja kuinkas mukavaa se olikaan.
No, olihan se erittäin mukavaa. Siitä se sitten ajatus lähti etenemään, että lisää pitää saada.
Koko tän viikon oon ollu pienoisessa flunssassa. Lauantai-iltana (eilen siis) kävin kokeilemassa miltä tuntuu ja aikas hyvin äijä pelas. Siispä tänään lauantaina herätys klo 8.15 ja aamupalaa pöytään, jotta kerkee Laajalahteen klo 10.00. Tiedossa oli lenkki LuJa:n seurassa.
Kotoa startti 9.30, olin paikalla vähän etuajassa. Keli vaikutti oikein hyvältä paitsi tuuli oli melkoinen. Pakkasta 5-6 astetta, tiet lievän lumen peitossa, joten maastorenkaat ilman nastoja vaikutti ihan hyvältä. Vastatuuli Laajalahteen mentäessä aiheutti sen, että mulla oli alkuhiki jo päällänsä ennen kuin lähettiin ajeleen. 7 polkijaa lähti liikkenteeseen, 1 hyppäs kyytiin Puolarmetsän kohdalla. Tässä vaiheessa harmittelin, etten eilen foorumilla kysellyt mahtaako lenkki mennä Olarin ohitse. Ajettiin meinaan ihan kodin vierestä, joten olisin minäkin voinut hypätä kyytiin matkan varrelta. Varsinkin loppumatkalla tuo tuli huomattua, että olisi ollut kannattava teko.
Reitti kulki suurin piirtein Laajalahti-Olari-Latokaski-Kivenlahti-Kivenlahden silta-Abramsby ja siitä eteenpäin jonnekin Porkkalaan. Reittivalinta vaikutti todella hyvältä. Välillä ihan asfalttia, sitten hiekkatietä ja muutamia metsäpolkuja. Osa tuttuja, osa uusia.
LAINAUS FOORUMILTA
"Tarkempi tieto jää reittimestarin yllätykseksi, mutta vihjeenä mainittakoon, että pysymme lähellä olevan meren lämpöisessä syleilyssä."
Mietin kovasti, että Porkkalan suuntaan tuon on pakko mennä, mutta enpä osannut aavistaa, että mistä. Kivenlahden kohdalla kuulin, että käännymme sillan jälkeen heti vasemmalle. Siinä vaiheessa heräs meikäläisenkin mielenkiinto. Sattui nimittäin käymään niin, että ajoimme edellisen työpaikkani "läpi". Kyllä siinä mieli lepäsi, kun haisteli ko. maaseutua. Tästä erityiskiitos reittimestarille! Eli mulle tuo paikka ei ollutkaan mikään yllätys. Mutta sen jälkeen toki kaikki olikin aika uutta.
Havaitsin lenkin aikana, että ns. maastossa (hiekkatie, polku) mulla ei ollut mitään ongelmia tai vaikeuksia pysyä porukan mukana. Mutta heti kun päästiin tuosta ekasta maalaismaisemasta asfaltille niin saman tien cc-pojat alkoi ottaa eroa. Ei suuresti, mutta silleen kuitenkin, että aina välillä heillä oli kaulaa muhun. Toki otin iisisti, että riittää loppumatkallekin paukkuja. Olihan tämä nyt kuitenkin mun eka pitkä talvilenkki, joten järkevästi piti yrittää ajaa. Tässä vaiheessa alkoi eka merkki lumisateesta ilmestyä kuvioihin mukaan. Mielenkiinnolla odotin, että minkälaiseksi keli muodostuu.
Oikeaa tietä mentiin jonnin matkaa ja ihan rehellisesti olin helpottunut, kun poikkesimme takas hiekkatielle (metsäautotie se tais olla). Vauhti tippui ja keho pääsi lepäämään ennen seuraavaa asfalttirykäsyä.
Missä olimme? Hyvä kysymys, itse olin ihan pihalla siellä Porkkalan puolella. Välillä tuntui, että ajoimme ympyrää, mutta kyllä me koko ajan länteen päin mentiin kunnes suunta alkoi pikku hiljaa näyttämään paluusuuntaan.
En kovasti odottanut sitä 10 km:n asfalttipätkää, kun tiesin, että saatan pojistä jäädä. Hassua, että nyt pärjäsin paljon paremmin. Tällä pätkällä meinasin vetää lipat. Tasainen tie hiukka jäässä, mutta aivan älytön sivutuuli (ja auto takana). Vauhti tippus hetkessä ja (taas) jäin pojista hieman. Piti aika tarkasti vetää tämä pätkä, koska sohjoakin oli tiellä jonkin verran.
Yksi rengasrikkokin sattui matkalla (ei mulla), joten saimme hetken huilitauon. Harmi vaan, että mun juomat oli tuossa vaiheessa juotu, ja neste olisi tehnyt hyvää. Onneksi sain kaverilta (nimihän ei tietty ole tallentunut tuonne aivokoppaan) huikat.
Huono puoli tuossa tauossa oli, että viileys alkoi hiipiä kehoon. Ei mitenkään pahasti, mutta vähäsen kuitenkin. Poikkesimme asfaltilta hiekkatielle, josta poikkesimme hyvin epätasaiselle metsäautotielle. Paikka vaikutti jotenkin tutulta, ainakin pellot vieressä. Nyt vauhti hidastui melkoisesti ja meikän sormiä alkoi todella jäätään. Hiihtokäsineet kädessä. Onneksi olin varautunut talvirukkasin, joten pakko oli pysähtyä vaihtamaan käsineitä.
Jatkoimme edelleen tuota metsätietä pitkin, joka muuttui vähän paremmaksi. Jossakin kohtaa sitten huomasin, että paikat on tutut, entistä työaluetta nääs. Tässä kohtaa alkoi kehoon ilmaantua muitakin ongelmia. Energian loppuminen alkoi nimittäin ilmoittaa tulostaan. Harmin paikka, koska se tiesi saman tien vauhdin tiputtamista, ja tietty letkasta jäämistä. Viimeinen tiukka ylämäki (reitin raskain) mentiin aika hiljaa. Kaverit himmas vauhtia, tai odottivat, jotta pääsen taas letkan mukaan. Jorvaksentiellä piti todella keskittyä ajamiseen, jotta mieli ja keho sai hoidettua polkuhommia. No, onneksi tämä sippaaminen tapahtui joku 7 kilsaa ennen Kivenlahden Teboilia, jonne päädyimme sumpittelemaan. Kyllä kahvi ja limppa maistui. Tankkaus ja huili auttoi, joten hyvin jaksoin vielä kotiin.
Latokasken kautta tultiin ja lumisade sen kuin yltyi. Hyvä, että eteensä näki. Kotio kurvatessa lunta oli tullut varmaan 3-4 senttiä. Ja tapahtuihan se yksi kaatuminenkin vähän ennen keskuspuistoon saapumista (heh, ei mulle). Tosin ite otin lipat Olarin yhes mäes, kun edellä ajava joutui jalkautumaan liukkaan mäen takia, ja meikä oli turhan lähellä enkä kerennyt reagoimaan riittävän nopeasti. Kaaduin vielä ojan puolelle, mutta onneksi pakkasen takia ei ollut sulaa vettä.
Lähtöpaikasta Teboilille tuli matkaa 74 km, joten oma km-määrä oli lähemmäs 90 km (siirtymä kotoa Laajalahteen ja Teboililta kotiin). Kotiin tulin 15.45 eli reilu 6 tuntia tuli reisulle mittaa. Mittariahan mulla ei maasturissa ole, joten täytyy turvautua muitten apuun. Tämän linkin kautta pääsee katsomaan reittidataa ja muutamia fotoja. Kiitokset Nurmiselle! Ja kiitokset koko porukalle hienosta lenkistä.
Oma vaatetus oli oikeastaan ihan hyvä. Aluksi luulin, että on liikaa päällä, mutta loppua kohden tuntui oikealta valinnalta. Mutta kyllä ne vaatteet olikin märkiä kun kotiin pääsin. Kaikki pyykkiin saman tien.
Vaikka loppu oli vähän ankea niin kokonaisuudessaan reisu oli aivan mahtava. Toki voidaan todeta, että lopun tuiskuun ja pyryyn en lähtisi suoraan, mutta tulipa tuokin nyt koettua. Aika hieno tunne se oli kuitenkin tuollaisella kelillä ajella. Kotiin tuli väsynyt mutta onnellinen mies. Mieltä piristi kummasti, kun emäntä kertoi saunan olevan päällä. Mahtoiko jo aatella, että pakkohan sen on kylmä olla.
Iltaa kohden äijä piristyi ja pääsi mukaan perheen touhuihin. Nyt on piparit leivottu, perunalaatikko pakkasessa odottamassa joulua ja joulukuusikin käytiin ostamassa.
Näillä puhein hyvää joulua kaikille lukijoille!